Tähtityttö illallinen part 3

Täytynee heti alkuun varoittaa; Tämä postaus sisältää kuvia, jotka voivat olla haitallisia lapsille ja ennen kaikkea tosikoille. Kuvissa yhdistyy huono huumori ja mauttomat asut.

Joudun ehkä vähän valaisemaan myös tämän teema illallisen taustaa. M kertoi ensimmäisellä illallisella 80-vuotiasta mummosta, joka saa ihmiset nauramaan valokuvissa huutamalla "Kikkeliiii!". No jutut lähti ihan kaakkoon ja A sai vahingossa illallisen teemakseen kikkelin! Eli pöytälaatikossa valmiina olleet fancyt illallissuunnitelmat roskakoriin ja uudet suunnitelmat kehiin.

Heti alkuun A lupasi, että tarjoilee meille muutakin kun prinssinakkeja ja Cämpäriä ristissä. Etukäteen julkaistun menun lukeminen julkisella paikalla oli VIRHE! Räkänaurut yksin ja sinua katsotaan kuin hullua! A:n menu sisälsi alkuun Cock-tails&Cock-porn, alkupalaksi Sallad with cheesy balls, pääruoaksi Hot Se(a)men's pasta ja jälkkärinä Happy Ending (mitäs muutakaan!)

Päätimme, että koska illan ihana emäntä otti teeman mukisematta haltuun täytyy meidän vieraidenkin vetäistä ässä hihasta! Pilailupuodista teemaan sopivat asut ja mauttoman kokonaisuuden kruunaavat lorttoripset kehiin niin ilta on valmis alkamaan.

 

alkupala- Salad with cheesy balls

pääruoka- Hot Se(a)men's pasta

jälkiruoka- Happy Ending

Eipä ole hetkeen tullut naurettua yhtä paljon. Kiitos ihanat tytöt ja A:lle erityiskiitos maittavista ruoista ja kikkelikakusta! Ensi kerralla olisi allekirjoittaneen vuoro ottaa keittiö haltuun.Kääk!

Kevät on keltainen

Kuisti on saanut väriä keltaisista narsisseista ja orvokeista. Naapureiden riemuksi Pedron lempi leikki on rymytä tuon keltaisen, kovan muovisen frisbeen kanssa ympäri patiota.

Aikaisemmin maalaamani kevätoksat on saanut lisää koristeita, kun silmut ovat lähteneet aukeamaan!

Hyvää pääsiäistä

Casa De San Pedron väki toivottelee hyvää ja aurinkoista pääsiäistä!

Pullantuoksuinen koti

 Tykkään leipoa ja erityisesti kokeilla uusia reseptejä. Ei ole kuitenkaan pullan voittanutta "trendikästä" leipomusta. En moniin vuosiin leiponut pullaa tai ainakaan korvapuusteja, koska vertasin niitä aina äitini tekemiin maailman parhaisiin korvapuusteihin. Omani eivät maistuneet eivätkä ainakaan näyttäneet samalta vaikka kuinka yritin tehdä saman reseptin mukaisesti ja äidin ohjeita noudattaen.

Välillä maku oli kohdillaan, mutta pullia joutui syömään yksin pimeässä koska tekeleet ei edes etäisesti muistuttaneet korvapuusteja. Joskus ulkonäkö oli kohdillaan, mutta ne olisivat kelvanneet paremmin ikkunoiden kivittämiseen, kun kahvipöytään. Kyllähän sitä ihminen vähemmästäkin traumatisoituu!

Harjoittelun myötä olen kuitenkin päässyt jyvälle korvapuustien leipomisen saloista. Ja kehitellyt omia kikkoja, jotka auttavat onnistumaan.Nykyisin tykkäänkin että, ulkonäkö sekä maku on kohdillaan. Mutta edelleen äidin leipoma pulla on aina äidin leipoma <3

Yksinkertaisia keittiöpyyhkeitä olen tuunannut silittämällä niihin kuvia. Kuvat olen löytänyt Pinterestin kautta, josta löytyy tuhansittain vapaasti tulostettavissa olevia kuvia. Olen tulostanut kuvat mustesuihkutulostimella paperille, joka on tarkoitettu kuvien siirtämiseen kankaalle. Kuvat kestää hyvin pesua, joka nyt on aika olennainen juttu keittiöpyyhkeiden kanssa. Vink Vink...kuvilla saa hyvin peitettyä myös pyyhkeisiin tulleita tahroja, jotka ei lähde pesussa ;) 

Mikki Cake popsit

Ihanainen kummipoikani halusi järjestää Mikki Hiiri synttärit ja mitä ei kummitustäti tekisi pienen murusen synttäreiden eteen. Pinterestin kuvien innottamana päätin loihtia tarjoilupöytään Mikki Hiiri cake popseja.

Massan tikkareihin tein suklaakakkupohjasta, appelsiinituorejuustosta ja tomusokerista. Korvat Mikki sai mini Oreo kekseistä ja kuoren mustista ja punaisista Candy Meltseistä. Keltaiset tähtinapit Mikin pöksyissä on Dr. Oetkerin koristelurae purkista.

 Mustat Candy Meltsit ei levittynyt ihan suunnitelman mukaisesti ( en tiedä edelleenkään miksi?!) eli meni aikamoiseksi väkertelyksi. Parikymmentä Mikki tikkaria pääsi synttärihumuun ja maistui sekä aikuisille että lapsille.

 ... Tai siis 19 pääsi synttäreille. Yksi Mikki päätti päättää päivänsä koristeluvaiheessa pomppaamalla koiran vesikuppiin. Argh! Nyt kuvaa katsellessa naurattaa, kuvaa vesikupissa kelluvasta Mikistä ottaessa tunnelmat oli vähän toisenlaiset.

Tennarisukat

Olin pitkään katsellut ja ihastellut kuvia tennarivillasukista, saamatta kuitenkaan mitään itse aikaiseksi. Olin myös löytänyt Novitan sivuilta Annika Leväsen suunnitteleman mallin sukkiavarten mutta aloittaminen tökki.

Ennen joulua pari ystävääni kuitenkin esitteli Facebookissa pyörinyttä kuvaa itse tehdyistä Converse-villasukista vinkkinä, että tuolloiset ois hienoa omistaa. Niinpä joulupakettteihin syntyi aika monet tennarisukat. Tein yhtäsoittoa niin monet, että tuli melkeinpä ähky.

En käyttänyt löytämääni ohjetta, vaan tein sukat Isoveli langasta. Eipä tullut aloittaessa mieleen, ettei Isoveli lankaa löydy kirkkaan valkoisena. Löysin kuitenkin lankakätköistäni valkoista suunnilleen saman paksuista lankaa tennareiden teriä varten, joka sai kelvata. Sukat tein perus ohjeella. Merkit silitin kankaalle ja ompelin sukkien varsiin kiinni. Totesin 100cm pitkät nauhat sopivan mittaisiksi sukkiin.

 

Enpä tullut ottaneeksi sukista yhtään kuvaa kunnon kameralla tai edes kunnon valossa ennen, kun ne päätyivät käyttöön. Kovassa käytössä ovat kaikilla olleet eli taisi olla mieluinen lahja! Kunhan tästä tennariähkystä selvien niin taidan neuloa vielä ainakin yhdet itselle.

KorkkiK

Luomisen tuskasta, kasasta korkkeja ja rikkinäisestä taulunkehyksestä syntyi K-taulu.Korkit odottelivat kauan lasimaljassa inspiraatiota ja kehys, josta olin onnistunut rikkomaan lasin oli jo pitkään ollut toimettomana.

Värikkäitä kevätoksia

Päätin testata tehdä modernimman version perinteisten virpomisoksien sijaan. Tutut ja naapurit huoli pois... En ajatellut lähteä palmusunnuntaina virpomiskierrokselle vaan nämä kevät oksat tein kotia koristamaan.

Ajatus tarkkaan maalatuista yksityiskohdista karisi pois, kun en löytänyt pientä sivellintä ja muutenkin totesin oksien maalaamisen haastavammaksi mitä olin kuvitellut. Päätin siis vaan ilotella väreillä, joka tosin johti siihen että tulos on samannäköinen kun tämän väri-ilottelun olisi hoitanut pieni lapsi! Nyt vaan muutama päivä odotusta niin luonto hoitaa oksien lopun koristelun.Sen verran pullukoita on jo nuo silmut!

Viikonlopun väkerryksiä

Viikonloppu vietettiin ystävien luona Raumalla. Pääsääntöisesti reissu oli pyhitetty rentoilulle ja mukavalle yhdessäololle. Chillaillessa ja rupatellessa virkkailin haalean vihreän pipon samaa ohjetta mukaillen, kun tätä harmaata kevät pipoa tehdessä. Edelleen vaiheilen virkkaisinko pipoon vielä samanlaisen lipan, kun harmaassa pipossa.

Olin suunnitellut tekeväni pipoon mustan tupsun, mutta sunnitelma muuttui, kun innostuin testaamaan tätä käsin kudottua huivia. Lankoja en ollut hankkinut valmiiksi, joten piipahdettiin Raumalla lankakauppaan. Yllättäen näin keväällä ei kovin paljon ole paksuja lankoja tyrkyllä. Päätin olla rohkea ja testata minkänäköinen huivi syntyisi kapeasta ontelukuteesta. Valkkasin 1kg harmaan ontelukudevyyhdin ja samalla päätin tehdä pipoon harmaan tupsun, jos vain huivi ottaisi onnistuakseen.

Huiviin laadittu video-ohje oli todella selkeä. Kertaalleen purin huivin, kun rupatellessa oli kahteen otteeseen syntynyt pieni virhe, mutta toisella yrittämällä syntyi omaa silmää miellyttävä lopputulos. Ja tosiaan tuosta 1kg vyyhdistä meni huiviin noin puolet, kun tein kaksinkertaisella kuteella. Piposta ja huivista tuli oikein soma pari!

Hääkoristeiden uusiokäyttöä

Häihin pöytäkukiksi ostetut valkoiset kanervat on kaunistanut meidän kuistia koko talven. Seurakseen kanervat saivat  myös alkujaan hääkoristeeksi valetut betonikirjaimet (kirjaimiin ja &-merkkiin muotit sain avaamalla pahviset kirjaimet, joita myydään askartelukaupoissa) eli aikamoista hääkoristeiden uusiokäyttöä.

Säilytysarkun päälle äitini on monta vuotta sitten ommellut vanhasta päiväpeitosta patjan päällisen ja tyynyt saivat samanlaiset päälliset mitä etukuistilla olevalla kuormalavasohvalla. Tässä on kelvannut koko talven saunan jälkeen vilvoitella ja kevään tullen nauttia auringosta.

Nyt kuitenkin alkaa kanervat vedellä viimeisiään ja muutenkin tuo sisääntulokuisti kaipailisi keväisempää ilmettä. Ensi viikolla taidan suunnata narsissi ostoksille, mutta jotain uutta itse tehtyä olisi myös kiva keksiä. Olen pohtinut (mustan) pyöreän pitsimaton virkkaamista, mutta pitäisi keksi materiaali joka sopisi sekä virkkaukseen että ulkomatoksi. Ehdotoksia?

Kauniita (kuormalava)unia

En tiedä onko tämä kuormalava villitys päässyt lähtemään meidän taloudessa vähän käsistä. Molempia kiehtoo ajatus, että pienellä vaivalla ns. roskalaudasta syntyy jotain uutta ja käyttökelpoista. Sänky näytti kaipaavan päätyä, eikä mieluista tuntunut löytyvän, niin sehän piti sitten tehdä itse ja mistäs muustakaan, kun kuormalavoista!

 

Tykkään kovasti noista valoista. Valot ja varjot tuovat kauniisti tuon "tiiliseinän" epätasaisen pinnan esiin. Nyt ei kyllä yöpyödät sovi ollenkaan tuohon päätyyn eli ne joutuu vaihtoon. Alkuun vanhat puiset omppulaatikot saavat hoitaa yöpöytien virkaa. Pitää kulkea silmät auki, jospa jostain löytyisi päätyyn sopivat yöpöydät vaikka eipä nuo laatikotkaan hassummat ole.

Karttakurkia

Ostin kirpparilta kasan vanhoja karttoja ilman mitään ajatusta siitä mitä niistä voisi loihtia. Myyjä pyysi niistä 4e eli ihan hirveän kauaa ei ostopäätöstä tarvinnut pohtia vaikka valmiita ideoita ei takataskusta löytynytkään.

Ensimmäisenä päädyin testaamaan miten vanhakartta taipuu origamiksi. Hetki oli vierähtänyt, kun viimeksi olin origami kurkia taitellut eli Youtubesta, joutui katsomaan vähän ohjeistusta. Ihan helponti paperia nuo vanhat kartat ei ollut taiteltavaksi. Paperi oli vähän liian paksua ja varmaan ikänsä vuoksi aika haurasta eli taitosten kanssa sai olla varovainen.

Karttakurjet sai oksiin kaveriksi myös ruskeita pakkauspaperista taiteltuja kurkia ja pilttipurkeista ja rautalangasta tehtyjä tuikkukuppeja. Yksinkertainen on kaunista, vai miten se menikään?

Tähtityttö illallinen part 2

Sunnuntaina oli toisen illallisen vuoro ja tällä kertaa tarjoiluista vastasi M. Menu oli meillä tiedossa, mutta etukäteen julkaistu menu jätti vielä aika paljon arvailujen varaan. M oli lupaillut tarjota meille alkuun Skandinaavisranskalaisen alkupalan, sitruunaisen pääruoan ja jälkiruoaksi mummon mustikkajutun.

Alkuun saatiin ihanan raikkaan väriset alkudrinkit. Mehun ja kuohuvan yhdistelmä toimi. Kivaa vaihtelua perinteiselle kuoharille. M kertoi valinneensa menuuseen omia lemppareita, joiden tietää maistuvan hyvältä. Menu olikin tekijänsä näköinen.

Mystinen skandinaavisranskalainen alkupala piti sisällään patonkia, jota oli tarkoitus dipata sulaan valkoviinibriejuustoon ja ihanan lohi skagenin. Alkuruoat oli ehdottomasti allekirjoittaneen lempparit.

Lohi Skagen

Pääruoaksi oli uunissa valkoviini sitruunamarinaadissa haudutettua kanaa salaattipedillä. M tunnusti olevansa sitruunan ja muiden kirpeiden ruokien ystävä. Pitää pitää mielessä omaa menuuta suunnitellessa! ( Kääk! toukokuu lähestyy uhkaavasti eli pitäisi oikeasti varmaan uhrata muutama hetki myös oman menun suunnittelulle)

Sitruunainen pääruoka

Mummon mustikka jutun taustalla ei kuulemma ollut mitään salaista mummon reseptiä vaan mustikat ja mummot oli vaan sointunut niin kauniisti yhteen. Jälkiruoaksi saatiin mustikka-pannacotta. Kokki itse ei ollut tyytyväinen mustikkakerroksen hyytymiseen, mutta omasta mielestäni pannacottaan sopi hyvin, että mustikkainen päällikerros ei ollut liikoja hyytynyt.

Mustikka-pannacotta

Ilta päätettiin kirjoittamalla M:lle pienet viestit illasta ja ottamalla muutama yhteiskuva. Koitettiin saada myös karvakaveri Friida yhteiskuviin mukaan, mutta karvainen neiti taisi olla vahvasti sitä mieltä, ettei halua tälläisen porukan kanssa samassa kuvassa poseerata.

Kiitos ihanasta illasta M:lle ja muille tytöille! Nyt vaan odottelemaan A:n illallista ja tekemään suunnitelmia omaa iltaa varten. A heitti jo ilmoille idean uudesta "tuotantokaudesta" syksyä ajatellen. Katsotaan saako illalliset siis vielä jatkoa.