kevät pipo

Näin keväällä ainakin itse kaipailen vielä lämmikettä korville. Jep, olen tullut vanhaksi. Eipä tullut nuorempana mieleen edes -20 asteen pakkasilla käyttää pipoa, ettei mennyt vaan tukka sekaisin.

Idean tähän pipoon sain tästä Pirkan lasten pipon ohjeesta. En kuitenkaan kevät pipossa halunnut käyttää Isoveli lankaa. Ja kaiken lisäksi ohje oli lasten kokoa ja minulla iso pää, niin jouduin kirjoittelemaan ohjetta uudelleen. Käytin pipossa viime vuonna ostamaani  Novitan kierrätyspuuvillasta valmistettua Hanko lankaa. Lanka on ihanan pehmeää, eikä kutita ollenkaan. Mielestäni siitä tulee virkattuna myös kivan näköinen pinta.

Huomasin ilokseni, että Hanko- lankaa löytyy myös tänä keväänä Novitan lankavalikoimasta eli tätynee ehkä virkata tälle pipolle kaveriksi toinen pipo eri väreillä. Musta pipo meleeratun farkun värisellä tupsulla voisi toimia tai miksi ei vaikka meleerattu farkku pipo ja luonnonvalkoinen tupsu. Pitää varoa, ettei lähde mopo käsistä näiden väriyhdistelmien kanssa!

pantatehtailua

Siskon kanssa perustettiin pantatehdas. Tarkoituksena valmistaa omille haukuille uusia kaulapantoja. Ohjetta pantoihin ei ollut, mutta tarpeeksi kauan kaupasta ostettuja pantoja tuijottelemalla ja muutaman testin jälkeen alkoi syntymään oikean kokosia ja omaan silmään oikein kivan näköisiä pantoja melkeinpä liukuhihnalla. Suurin osa tarvikkeista pantoihin tilattiin Antassu- nettikaupasta

Meillä itse tehdyt pannat on ollut kovassa käytössä ja kestäneet  hyvin käyttöä vaikka remmin päässä riekkuu 30 kiloinen nuori haukku, joka haluaisi nähdä ja haistaa kaiken ja jolla suunta on aika ajoin toinen, kun mitä remmin toisessa päässä haahuileva emäntä on mieltä! Omaksi lemppariksi muodostui tuo puolikuristava Mikki hiiri panta. Siinä osui sekä koko että kuosi täysin kohdilleen!

Katsotaan kuinka nopealla aikataululla syntyy lisää pantoja. Kesäksi ehkä "joutuu"  ainakin tekemään muutaman pannan lisää. Oma koiruus on aikamoinen vesipeto eli pitänee ottaa se huomioon kesäpantoja suunnitellessa.

Tähtityttö illallinen part 1

Mikä olisi parempaa, kun tavata hyviä ystäviä hyvän ruoan merkeissä? Syntyi ajatus viettää illalliskutsuja kavereiden kanssa telkkarista tutun formaatin mukaisesti. Parille ystävälleni ideasta puhuin ja he olivat heti innoissaan mukana! 

Omat kokkailutaitoni ja kodin koon huomioiden päätin suoraan, että jos jotain syötäväksi kelpaavaa olisi tarkoitus lautaselle saada ja ettei kukaan joutuisi syömään eteisessä kertakäyttölautaselta, niin illallisia olisi hyvä viettää pienellä porukalla.

Kun porukka oli koossa sovittiin yhdessä, että illallistamme kerran kuussa ja aloitamme illalliset heti helmikuussa. Sovittiin, että jokainen julkaisee etukäteen menun ja valmistaa sekä alku-, pää-, että jälkiruoan.

K oli rohkea ja lupasi järjestää ensimmäisen tähtityttö illallisen. Kuulemma kyse oli taktikoinnista...ei tarvitse jännittää omaa illallista, kun hoitaa oman osuuden heti pois alta.( Eipä ollut allekirjoittaneella sama taktiikka hallussa, kun lupauduin ottamaan viimeisen illallisvuoron.)

 K:n etukäteen julkaisema menu ei vielä liikoja paljastellut, vaan jätti arvailujen varaan mitä herkkuja K aikoi loihtia. Alkuruoka: Mystery egg salad, Pääruoka: Los risottos ja Jälkiruoka: Tripe choco suprise. K oli ollut kätevä emäntä ja ratkaissut keittiön tilanpuutteen raahaamalla keittiönpöydän keskelle olohuonetta. Innovatiivista toimintaa!

alkuruoka- Mystery Egg Salad

pääruoka- Los Risottos

jälkiruoka- Tripe Choco Suprise

Kaikki ruoat oli mielettömän hyviä ja K nosti riman korkealle näiden tarjoiltavien ruokien suhteen. " Life is short eat dessert first" voisi toimia tuon naisen mottona, sillä  K:n ehdoton bravuuri on jälkiruoat, joka tuli taas kertaalleen todistetuksi.

Illan päätteeksi vieraat kirjoittivat pienet kirjeet illan emännälle. Sovittiin, että kirjeet avataan yhtä aikaa vasta viimeisen illallisen jälkeen. K joutunee siis hetken odottelemaan kirjettään. Mielettömän mukava ilta ja loistava fiilis. Innolla odotan sekä seuraavaa illallista, että omaa vuoroa.

Betonista

Viime kesänä syntyi ensimmäiset betonituotokset. Kauan olin betoninvalamista suunnitellut ja keräillyt kippoja ja kuppoja kasaan. Ohjeita ja neuvoja projektiin poimin Susanna Zacken ja Sania Hedengrenin kirjasta Betonin ja mosaiikin taikaa

Meni aikalailla harjottelun piikkiin, mutta valmiit tuotokset yllätti positiivisesti. Ruukkuihin ja tuikkukippoihin käytin niitä muovisia (rumia) ruukkuja, joissa kukat myydään ja jotka itsellä päätyy aina yleensä suoraan roskikseen. Myös vuotava saapas sai hoitaa vielä viimesen tehtävänsä ja antaa raamit yhdelle ruukulle.  Tuikkukippoihin upotin pienet juuri tuikun kokoiset alustat. Ja kuten kuvasta huomaa, niin upottamisvaiheessa olisi saanut olla vähän tarkempi...ei meinaa taida olla yhdessäkään tuo tuikku keskellä!

Syrjähyppy lankojen ja kankaiden maailmasta tällaisen miehisemmän materiaalin pariin aiheutti huvitusta lähipiirissä. Häälahjaksi lupailtiin betonimyllyä, eikä pappikaan hääpuheessaan tätä uutta harrastusta unohtanut. Taisi sanoa sen jotenkin näin " Kuinka tärkeää onkaan, että toinen valaa betonista kestävän ja vankan kivijalan toisen rakentamille pilvilinnoille."

Sisustustauluja jätelaudoista

Kuormalava sohvaprojektista jäi turhia laudan pätkiä ja mökiltä löytyi lisää roskalautaa, jotka odotteli polttamista. Tällä kertaa laudat ei päätyneet roviolle vaan ne saivat uuden elämän sisustustauluina.

"Remember, happiness is a way of travel, not a destination"- taulu syntyi valmiiksi valkoisista vanhoista kuistin kaidelaudoista. Tekstiä varten leikeltiin sabluuna kontaktimuovista ja teksti tuputeltiin seinän maalaamisesta ylijääneellä beigellä seinämaalilla. Mökin liiteristä löytyi vanhat ketjut, joilla oli aluksi ajatus ripustaa taulu seinälle. Taulu päätyi makuuhuoneen seinään. Hetkisen ketjuja tuijoteltuani saivat ne kuitenkin lähtöpassit. Taulu istui seinään paljon paremmin ilman niitä.

" A smooth sea never made a skillful sailor"- taulu syntyi kokonaisuudessaan sohvaprojektin jämistä. Laudat on irroteltu kuormalavoista ja teksti maalattu sohva-projektista ylijääneellä valkoisella aitamaalilla. Itse olen tykästynyt kovasti tuohon karuun säiden runtelemaan harmaantuneeseen puunväriin.

"What I love most about my home is who I share it with"- taulu syntyi sekalaisesta setistä eri levyisiä laudan pätkiä. Taulu sai ensin pohjaväriksi  valkoista aitamaalia, jonka jälkeen teksti taiteiltiin tauluun pienistä maalarinteipin paloista. Kun koko teksti oli teippaltu tauluun suihkutettiin päälle epätasaisesti liiteristä löytyneen mustan spraymaalin jämät. Spraymaalin kuivuttua oli jännä irrotella maalarinteipit, joiden alta paljastui valkoiseksi jäänyt teksti. Seinälle ripustamista varten tauluun laitettiin ketju. Tämä taulu päätyi siskon eteisen seinää koristamaan.

Kuormalavojen Plan B

Jotain olisi kiva touhuta ja väkertää yhdessä.Väkerryksiin, joiden lopputuloksesta ei ole mitään takeita ja varmuutta ei tee kuitenkaan mieli käyttää hirveästi rahaa. Naapuriin rakentuvan omakotitalon pihaan kertyneistä kuormalavakasoista se ajatus sitten lähti...

Kuormalavojen mallailua

Lupauduimme tarjoamaan uusien naapureiden muutamalla pihassa lojuneelle kuormalavalle uuden kodin. Naapureilla oli tarkotuksena laittaa osa lavoista polttopuuksi ja osa viedä kaatopaikalle. Lavoja oli PALJON, joten muutamasta lavasta luopuminen ei tuntunut tuottavan tuskaa. Kannatti rohjeta kysymään ja antaa itsestä näin " hyvä" ensivaikutelma naapuruston pummina.

Hetki meni lavakasoja tuijotellessa.Pienten päihkäilyjen jälkeen päädyttiin ns. divaanisohva ratkaisuun, joten saha sai töitä. Ylimääräisiksi jääneistä lavoista nikkaroimme sohvapöydän. Sahauksien ja pöydän nikkaroimisen jälkeen edelleen näytti siltä, että olemme varastoineet epämääräisen kuormalavakasan terassillemme. Päätimme, että pöytä tarvitsee renkaat ja koko kalusteryhmä maalia pintaan.

Valkaistu divaanisohva ja pöytä

Maalia valitessa pidimme mielessä, että pyrkimyksenä oli puuhailla pikku rahalla. Halvin ulkotilaan sopiva maali oli valkoinen aitamaali. Enpäs tiedä mikä tekee maalista aitamaalin tai miten se eroaa esim. talomaalista tai ulos soveltuvista kalustemaaleista. Hyvin toimi ja lavat sai uuden ilmeen.

Pehmusteeksi leikkelin vanhan patjan, johon ompelin päällisen mustasta kankaasta. Sohva sai ison kasan vanhoja tyynyjä koristeeksi ja selkänojan pehmikkeeksi. Tyynyt saivat yhtenäisen uuden ilmeen päällisten muodossa. Kankaat sekä patjaan että tyynyihin löytyi Ikeasta.

Black&White

Koko kuormalavoista sohva-projektiin upposi alle 50e rahaa ja mikä parasta syntyi ihana löhölinna pihalle, jossa voi nauttia kesästä ja suunnitella uusia projekteja.